Nyt on sopiva hetki aloittaa valmistautuminen tulevaan kauteen. Sisätiloissa se onnistuu parhaiten lyöntianalysaattoreiden avulla. Jos omaa analysaattoria ei halua hankkia, niin sellaisen löytää kaikista simulaattoreista, joten ne ovat helposti kaikkien saavutettavissa.
Tässä juttusarjassa käsitellään lyöntianalysaattoreita ja niiden käyttöä harjoittelussa.
Tutkajärjestelmät
Tutkan toiminta perustuu kohteesta takaisin heijastuvan elektromagneettisen säteilyn ominaisuuksien mittaamiseen. Yksinkertaisimmillaan toiminnassa lasketaan aika, joka lähetteeltä kului edestakaiseen matkaan laitteen ja kohteen välillä. Tämän ajan perusteella pystytään laskemaan kohteen etäisyys laitteesta. Korkeuden ja suunnan mittaaminen vaatii lisäksi tiedon siitä, missä kulmassa laite oli lähetyshetkellä (vaakasuunta, korkeussuunta).
Lyöntianalysaattoreissa käytetään pulssidopplertutkaa, joka lähettää ensin mikroaaltopulssin ja siirtyy sen jälkeen vastaanottamaan kohteista heijastuneita kaikuja. Heijastuneista kaiuista mitataan etäisyys ja vaihe vertaamalla sitä lähetettyyn pulssiin. Vaiheen muutos pulssista toiseen edustaa kohteen etäisyyssuuntaista nopeutta ja pulssin kulkuaika etäisyyttä.
Optiset järjestelmät
Optiset lyöntianalysaattorit toimivat siten, että ne kuvaavat suurinopeuskameralla mailan osumahetkeä palloon. Pallon lähtöhetkeä kuvataan usein samanaikaisesti monella kameralla. Mittaus vaatii vähintään kahden kameran käytön, jotta kuviin saadaan kolmiulotteinen vaikutelma.
Tyypillisesti kuvausnopeus on useita satoja kuvia sekunnissa. Otetun kuvasarjan perusteella tehdään prosessointi, jonka avulla on mahdollista laskea pallon nopeus, lähtökulma, kierre ja muut halutut parametrit. Näiden parametrien perusteella lasketaan arvio siitä, millainen pallon lentorata olisi ollut.
Teknologiavertailu
Kummallakin järjestelmällä on hyötynsä, eikä tarkkuuksissa ole juurikaan eroja järjestelmien välillä. Suurimmat erot löytyvät kalleimpien ja edullisempien laitteiden välillä mitattavien/laskettavien parametrien määrässä.
Optisten laitteiden käytössä suurimpana ongelmana on suuntaus. Laite on asetettava pallon kohdalle kohtisuoraan lyöntilinjaan nähden. Lisäksi laitteen sijoitusta on muutettava, mikäli lyöjän kätisyys vaihtuu. Myös valaistus saattaa muodostaa haasteita.
Tutkaan perustuvien järjestelmien suurin etu on niiden kyky mitata ulkotiloissa pallon koko lentorata, jolloin niiden luotettavuus kasvaa. Sisätiloissa taas pallon lentomatkan lyhyys vaikeuttaa mittaamista. Vanhempien tutkajärjestelmien heikkous tulee esille lyhyissä lyönneissä, joissa mailanpään nopeus on lähellä pallon nopeutta. Tällöin tutkan erottelukyky ei välttämättä riitä erottamaan palloa ja lapaa toisistaan.
Mitattavien parametrien määrä vaihtelee järjestelmittäin. Taulukossa parametrien lukumäärä sisältää sekä mitatut että lasketut parametrit. Kalliimmat järjestelmät pystyvät yleensä mittaamaan isomman joukon parametrejä kuin edullisemmat ja näin ollen ei laskennassa tarvitse tehdä oletuksia.
Juttusarjan osat
Osa I, Teknologia lyhyesti
Osa II, Mitattavat parametrit, pallo
Osa III, Mitattavat parametrit, maila
Osa IV, Harjoittelussa seurattavat parametrit